Elokuun lopussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Sonera ja Radiolinja julkistivat kohutut WAP-portaalit. Suomi eli historiallisia hetkiä toimiessaan mobiilitekniikan kehityksen edelläkävijänä. Toimittajat ympäri maailman tulivat tutustumaan ihmeelliseen maahan, jossa lapsillakin oli kännykkä.
WAPista tuli FLOpi ja huuma katosi nettikuplan puhjetessa. Mutta kuten usein ennenkin, perusajatus osoittautui oikeaksi.

Kaikki se, mistä kymmenen vuotta sitten puhuttiin, on tänään kaikessa hiljaisuudessa toteutunut.

Kukaan ei enää puhu mobiilista internetistä, koska nettipalveluiden käyttö matkapuhelimella on niin arkipäiväistä. Nettiyhteys on puhelimen perusominaisuus siinä missä kamera ja mp3-soitinkin.
Käytän itse nettipalveluita puhelimella päivittäin. Tarkistan uutisotsikot, pörssikurssit ja haen tietoa Googlella.

Tyypillinen esimerkki eiliseltä: vierailin isotätini luona ja puhe kääntyi taloon, jossa hän oli ollut nuorena tyttönä kotiapulaisena. Puhelimella pystyin saman tien googlaamaan henkilöiden nimet ja selvittämään, millaisia suomalaisia vaikuttajia perheen pojista oli aikuisina tullut.

Mobiili netti täyttää sujuvasti ne aukot, joita arkipäivän informaatiotarpeeseen muutoin jäisi.

Ennen oli helppoa jakaa laitteet puhelimiin ja tietokoneisiin. Puhelimissa oli numeronäppäimistö, hidas gsm-datayhteys ja niitä käytettiin lähinnä puhumiseen. Tietokoneissa oli qwerty-näppäimistö, nopea wlan-yhteys ja niitä käytettiin sovellusten ajamiseen.

Nykyään raja puhelimen ja tietokoneen välillä on veteen piirretty viiva. Puhelimissa on wlan-yhteys, näppäimistö ja käyttöjärjestelmä. Tietokoneissa on Skype ja videokamera kuvapuheluita varten; joissakin malleissa on jopa sim-korttipaikka. Mokkula liittää minkä tahansa tietokoneen 3g-puhelinverkkoon.
Puhelimesta on tullut tietokone ja tietokoneesta puhelin. Applen iPhone ja Nokian älypuhelimet ovat tietokoneita, joissa on myös puhelinominaisuudet. Tärkein bisnestyökalu – sähköposti – toimii yhtä hyvin molemmissa.

Laitteiden käyttöä ei määrää tekniikka vaan koko ja tarkoituksenmukaisuus. Jos lähden kylään isotädin luo, en ota tietokonetta mukaani, mutta työmatkalle otan sekä puhelimen että tietokoneen.
Yhä useampi ottaa pelkän älypuhelimen. Se nopeuttaa turvatarkastusta, sillä puhelinta ei tarvitse avata läpivalaisua varten. Ja käsimatkatavaroissa säästyvän tilan voi käyttää vaikka tuliaispulloon.

Viimeinen raja puhelinten ja tietokoneiden väliltä on poistumassa sovellusten myötä. Jatkossa molemmissa on sama käyttöjärjestelmä: Linux-pohjainen Maemo tai Android, iPhonen tapauksessa Applen oma Unix.

Pc-sovelluksista saadaan puhelinversiot yksinkertaisesti kääntämällä ne uudelleen pienempää näyttöä ja mobiiliprosessoria varten.

Toinen trendi on sovellusten siirtyminen pilvipalveluiksi. Ohjelmia ei asenneta paikallisesti, vaan tietoja käsitellään suoraan verkossa. Google Docs saa ensi vuonna kilpailijakseen Microsoft Officen nettiversiot. Pilvipalveluita käytettäessä päätelaitteella on yhä vähemmän merkitystä. Vain nettiyhteys on tärkeä.
Kun puhelin ja tietokone sulautuvat lopullisesti toisiinsa, tarvitsemme sanan kuvaamaan uutta laitetta. Nyt on sopiva hetki ideoida uutta nimeä ja rekisteröidä se ajoissa -- niinhän Nokiakin teki kännykälle.
Tietokone + puhelin on selvästi tietokännykkä, lyhyemmin tietonykkä. Tamperelaisittain tietonysse.
Vai olisiko se modernisti retroillen puhelinkone?
 
Teksti: Petteri Järvinen